Tunnisteet:
Tänään käytiin niissä Tehis Cupin ensimmäisissä osakilpailuissa Hakunilassa. Olin odottanut kisoja päivätolkulla, sillä tämän kuukauden menokalenteri sai treeni- ja kisaintoni kertakaikkiaan pongahtamaan ennätyslukemiin. Paikanpäällä sain kokea karvaan pettymyksen.
Tylsää edes joutua kirjoittamaan raporttia koko tästä päivästä, sillä tarkalleen ottaen koko meidän rataosuus kisoissa kesti varmaankin alle kymmenen sekuntia. Muistatteko, kun mainitsin Murun pelästyneen Hyvinkään kisoissa tuomarin pillin vihellystä? Toivoin sen olleen vain yksi Murun hetkellisistä hermoheikkoiluista. Sain tänään todeta, että eipä ollut. Olen aina tiennyt Murun olevan jos ei äärimmäisen, niin ainakin hyvin äänille herkkä koira. Tänään sain purra hammasta huomatessani, että käsissäni saattaa olla koko meidän harrastushistorian kiperin pulma. Muru pelkää sitä pirun pillin vihellysääntä niin, että menee täysin lukkoon välittömästi sen kuullessaan: se alkaa kiskoa hihnassaan nykien kaikkiin ilmansuuntiin, läähättää, tärisee ja piilottaa kippurahäntänsä tiukasti koipien suojaksi. Kuinka välttyä pillin vihellykseltä, jos aikoo jatkaa kisaamista? Millä ihmeen ilveellä voin saada Murun pelkotilan katoamaan?
Huomasin Murun paniikin nopeasti ennen omaa vuoroamme. Yritin, kuten Hyvinkäälläkin, saada sitä rentoutumaan leikkien ja namipaloilla, muttei millään tekemiselläni ollut mitään vaikutusta. Tiedänhän sen. Turha minun on uudenvuoden aattonakaan yrittää Murua saada rentoutumaan rakettien paukkeessa. Tilanne pillin kanssa oli aivan sama. Meidän vuoro tuli nopeasti, ja pyysin ratahenkilöä pyytämään tuomaria olemaan viheltämättä pilliin, vaan antamaan meille lähdöksi vaikkapa käsimerkin. Eihän sillä tietenkään tuossa vaiheessa ollut merkitystä, toivoin kai vain, että Muru unohtaisi koko pelkonsa radalla, kuten Hyvinkäällä. Tai että saisin sille edes hyvän mielen palkkaamalla sen jo muutaman esteen jälkeen, ja häipymällä sitten koko radalta. Eihän se tullut kuin yhden hypyn pitkän maanittelun seurauksena, ja senkin jälkeen se tempaisi yrittäen radalta kokonaan ulos. Ratahenkilö blokkasi Murun tien, ja sain koiran kiinni. Muutenhan se olisi varmasti ampaissut koko kisa-alueelta, minkä jaloistaan vain olisi päässyt. Eihän siinä auttanut, kuin ottaa koira kainaloon ja viedä se rauhoittumaan. Silmänräpäyksen kestänyt episodi sai minut sellaisen pettymyksen ja turhautumisen partaalle, etten usko sellaista vielä Murun kanssa kokeneeni. On auttamatta selvää, että voin viskata koko kuukauden ja epämääräisesti määritellyn tulevan ajanjakson kisoja koskevat suunnitelmat kuuseen.
Olin ilmoittanut Murun sekä kisaaviin että mölleihin ottaaksemme kaksi starttia erilaisilla radoilla. Kävin kuitenkin perumassa osallistumisemme kisaavien rataan, sillä en halunnut kiusata Murua enempää. Se oli niin stressaantunut, että karva pöllysi koskemattakin sen kyljistä koko koiran täristessä kauttaaltaan. Sen sijaan tehtiin yhdessä Riitan ja Fiiliksen kanssa pieni lenkki, jonka aikana Murukin saattoi hieman rauhoittua. Loppuajan se sai odottaa autossa, sillä lenkin jälkeen jo pelkkä kisa-alueelle tuominen sai sen suunniltaan.
Istun nyt tietokoneen ääressä sulatellen jäätyneitä varpaitani, analysoiden päivän tapahtumia. Ei auta, kuin huokasta syvään ja miettiä, miten tästä edetään ja kuinka ongelmasta päästään. Täytynee ostaa pilli, ja alkaa kotona ehdollistaa Murua pillin vihellyksen positiivisiin seurauksiin. Riittääköhän kärsivällisyyteni. Koko ongelma on niin hölmö, etten tiedä osaanko edes ratkaista sitä. Se on Murulla korvien välissä, Murussa itsessään. Ajatuskin Murun totuttamisesta pillin vihellykseen tuntuu mahdottomalta sen jälkeen, kun todella näin Murun suunnattoman reaktion niinkin mitättömään asiaan. Mielessä kävi myös, että sekä harjoittelisin kotona pillin vihellysääneen totuttamista, että yhdistäisin pillin ohjattuihin treeneihin. Jokaista suoritusta saisi aina edeltää pillin vihellys. Jättipalkkio perään. Mutta, jos onnistunkin yhdistämään epämiellyttävän pillin vihellyksen koko agilityyn ja radalla suorittamiseen, mikä estäisi seurauksena olevan inho agilitykenttää kohtaan, kuten tänään kisapaikkaa kohtaan? Mitä jos Muru oppisikin inhoamaan koko treenaamista, yhdistäisi sen vain ikävään ääneen. Jokaista suoritusta edeltäisi pillin vihellys. Jättipalkkio perään. Häntä koipien väliin.
Aikalisä.
11 kommenttia:
Voi Muru, Muru, Muru.... on nää koirat vaan välillä niin merkillisiä otuksia. Nyt vaan tsemppiä molemmille ja ahkeraa treeniä (edes treenin yrittämistä). Murmeli on niin hieno agihaukku muuten, että olis kyllä niin harmi, jos homma kaatuis yhteen hemmetin pilliin! Kyllä tohon joku ratkaisu varmasti ennemmin tai myöhemmin löytyy. :)
Ooo, mahtava ulkoasunvaihdos jälleen kerran!
Vähän nolottaa laittaa tällaista kommenttia, kun en osaa itse tekstiin kommentoida mitään fiksua. Oon varmaan viimeinen ihminen kenen kannattaa mitään koirankoulutukseen liittyvää neuvoa :D Halusin vaan hehkuttaa ulkoasua. Ääniherkän vesikoiran omistajana kyllä saatte myötätuntopisteet ainakin! Sillä erotuksella että teillä tuosta on todellista haittaa juuri harrastuksen kannalta, tsempitykset siis myös pilliharjoitteluun :) !
Ymmärrän turhautumisen. Meidän tokot jäi, koska tokokehässä koira oli yliherkkä kaikille äänille. Agilityssakin Aksu on säikähtänyt sateen ropinaa katolla, avainnipun kilinää toisella puolella hallia ja limsapullon sihahdusta kentän laidalla, noin niinkuin muutaman esimerkin luetellakseni. Tuo pillin ääni oli Aksullekin kauhistus ja muistan Ojangossa seisseeni radan laidalla tunkemassa nakkia koiran kitaan aina, kun vihellys kuului. Muuten sitten meidän pelastusrenkaana on toiminut korkea vire. Sen turvin Aksu uskaltaa paremmin, mutta se vireen nousu tulee sitten hallinnan kustannuksella.. Matalammassa vireessä koira olisi paremmin kuulolla radalla, mutta samalla se ehtisi sitten kuunnella ja ahdistua erilaisista äänistäkin. Koeta siinä nyt sitten luovia.
Pillin ostaminen kotiin ja siedättämisen aloittaminen kotioloissa kuulostaa minulta hyvältä. Pyydä vaikka jotain perheenjäsentä puhaltamaan pilliin vaimeasti jossain hieman kauempana. Muru voisi samalla syödä vaikka?
Ihana uusi ulkoasu taas jälleen!:)
Mä en tiedä auttaako tämä enää vanhemman koiran kanssa joka menee noin paniikkiin, mutta meidän on ollut pakko totuttaa Elsaa haulikon ääneen koska siitä tulee metsästyskoira. Aluksi se oli aika ihmeissään mikä ääni tuo laukaus oli, mutta se rauhottu heti kun näki et mistä se ääni tuli eli tehtiin niin että ampumaradalla menin koiran kans kauaksi ja mieheni ampui siellä radalla, tultiin aina hiljalleen lähemmäksi ja se oli aika sekaisin et mikä tää laukaus on, mutta ei kuitenkaan mitenkään hirveen paniikissa ollut. Rauhottu heti kun näki et mieheni siellä ampuu ja siitä se ääni tuli. Tämän jälkeen sillä ei olekaan ollut ongelmaa sen paukun kanssa, luulen että tais kerrasta mennä perille.:)
Uutena vuotena tota pidettiin sisällä ku ilotulitukset alkoi. Pientä paniikkia taas. Alkoi haukkumaan ja levottomasti ravaamaan pitkin taloa. Ajattelin sitten tässäkin kokeilla sitä et vein sen ulos katsomaan niitä raketteja ja se rauhottu heti ku vähän aikaa katseli et taivaalta se ääni (ja ne erilaiset valot) tulee ja olikin sitten koko loppuillan rauhallinen.:)
Voisko Murullakin olla sitä että se menee paniikkiin kun ei tiedä mistä se vihellys tulee ja et se ei oo vaarallinen? Tietenkin kaikille koirille sopii eri asiat. Elsa ei oo ikinä pilliä pelännyt koska ollaan pienestä asti sitä sille opetettu että luokse pitää tulla pillillä.
En kyl lähtisi suoraan treeneihin ottamaan sitä pillitotuttelua vaan totuttaisin sitä ensin ääneen kotona. Pilliin ku voi puhaltaa tosi hiljaa ja antaa namia jos se on rauhallinen.:) Toivottavasti pääsette tosta pelosta yli, ikävää jos nyt kisaaminen jää kokonaan.:(
Voi höh, harmi että teille tommonen ongelma on ilmennyt :(
Mäkin lähtisin varmaan ongelmaa ratkomaan niin että ensin kotona yrittäisin siedättää pillin ääneen ja sitten jos ei pilliin reagoi millään lailla kotona niin voisin harkita pillin ottamista reeneihin.
Tsemppiä teille, toivottavasti löydätte ongelman ratkasun ja ennenkaikkea pitkää pinnaa sulle - tommosia ei varmaan ihan hetkessä ratkaista :)
No voi hitsi! Miten kurja tilanne... Tiedän, miten turhauttavaa pelkotilojen kanssa vääntäminen on – pelko on niin voimakas tunne voitettavaksi ja vaatii todella paljon kärsivällisyyttä.
Jos vain suinkin jaksat lähteä yrittämään, niin osta ihmeessä oma pilli ja ala siedättää Murua. Aluksi voisit vaikka tietokoneelta soittaa pillin ääntä esimerkiksi muiden kisavideoista, koska silloin saat äänen mahdollisimman vaimeaksi alussa. Ihan oikeasta pillistä lähtee kuitenkin aina melko kova ääni ja silloin tilanteessa on muutakin erikoista, kisavideoiden pillin voi vain laittaa koneelta taustalle soimaan. Samalla siinä tulisi niitä muitakin kisojen ääniä ja ääniharjoittelun siirtäminen todelliseen tilanteeseen saattaisi vähän helpottua. Treeneihin siirtäisin pillin vasta sitten, kun Muru ei kotona / lenkillä reagoi ääneen mitenkään erityisesti, ettei se vain yleistäisi koko agia ikäväksi. Pystyisitkö jostain selvittämään, olisiko lähialueella möllejä tai virallisia, joissa ei käytetä pilliä? Jos pystyisit käymään namittamassa ja leikittämässä Murua ihan vain kisapaikoilla, koska se ehkä jo nyt on vähän saattanut yhdistää kisapaikkoja pelkoon. Tai mene vaikka tokokokeisiin, siellä ei ainakaan vihellellä mutta tilanne on edes vähän samanlainen: vieras paikka, jossa paljon koiria.
Tsemppiä hurjasti!
Oho, piristävä yllätys. Kiitos kaikille kommenteista, vertaistuesta, empatiasta - ja ennenkaikkea vinkeistä!
Riitta, sanos muuta. Allekirjoitan hienon agihaukun, mutta harmittaa niin vietävästi, ettei nyt pääse maistamaan tämän harrastuksen jännittävintä ja hauskinta osaa. Liian paljon suunnitelmia oli nyt tälle keväälle, kai takapakki oli väistämätön. Harmi että se tuli sitten tässä muodossa. Yritän nyt metsästää meille jonkinlaisen pillin, että pääsisin tuota treenaamaan..
Jonna, kiitos! Otan iloisesti vastaan palautteet ulkoasusta, tällä kertaa jätin kuitenkin vain kiukkupäissäni mainitsematta asiasta tähän postaukseen. Kommenttisi on kuitenkin arvostettu :)
Sarianne, otan kyllä ehdottomasti pillin nyt treeniin, vaikka epäilisinkin omaa kärsivällisyyttäni. On helpottavaa tietää, ettei Muru ole ainoa ja tuskin itsekään olen ensimmäinen yrittämässä ratkaista juuri tätä ongelmaa. Teillä tilanne Aksun kanssa kuulostaa melko samanlaiselta. Ollessaan suunniltaan Murua ei kuitenkaan saa radalle ollenkaan - kuten eilen pääsin todistamaan. Ehkä minäkin keksin vielä meidän pelastusrenkaamme.
Kiitos, Emmi! Teillä on varmaan siinä mielessä erilainen koirakko, että sitä helpottaa tietää, mistä outo ja pelottava ääni on peräisin. Muru osaa uutena vuotena yhdistää rakettien paukkeen taivaalla loistaviin valoihin, eikä suostu astumaan jalallakaan ulos. Sama kisapaikalla: se yhdisti nopeasti äänen lähteen (tuomarin) pillin vihellykseen. Toiselta radalta samanaikaisesti kantautuvat pillin äänet luonnollisesti vain lietsoivat paniikkia, vaikkakin se rimpuilunsa ohella tuijotteli epäluuloisesti radalla seisovaa tuomaria. Se myös tiesi heti, minne lähtisi ääntä karkuun: mahdollisimman kauas kisapaikasta ja sen tuomareista.
En siis usko, että Murua auttaisi suoranaisesti tietää, mistä ääni on peräisin, sillä ääni itsessään riittää saamaan sen pois tolaltaan.
En itsekään suoraan veisi pilliä treeneihin, vaan tosiaan yrittäisin kotona jo saada Murua totuteltua ääneen ennen sen yhdistämistä agilityyn. En tekstissä varmaankaan ilmaissut sitä kovin selkeästi, mutta näin olin itsekin ajatellut! :) Pitkä prosessihan se tulee olemaan, eikä siitäkään ole varmuutta, saanko sitä toimimaan.
Nea, kiitos. Tsemppiä varmaan tarvitaankin - tämä on sen luokan pettymys, että todella vaatii aikaa ja ajatusta saada taas homma kasaan.
Sirkku, olet niin oikeassa. Nimenomaan pelon kanssa treenaaminen ja sen tunteen heikentäminen ja hallintaan saaminen ei todellakaan ole helppo prosessi. Minkään kouluttamisen kannalta ei lähtökohtana ole mukavaa, kun joutuu jo treenatessaan tietyllä tasolla "kiusaamaan" koiraa altistaessaan sitä asialle, jonka koira kokee ikäväksi.
En ollut ajatellutkaan tuota kisameteli-ideaa. Oikeasti hyvä idea - kiitos vinkistä. On myös erittäin toteuttamiskelpoinen ajatus lähteä viemään Murua pillittömälle kisapaikalle ihmis- ja koirahälinään saamaan vaihteeksi positiivisia kokemuksia. Olet niin asian ytimessä, sillä tiedän itsekin jo, että Muru on todennäköisesti jo yhdistänyt ikävän äänen koko kisatilanteeseen ja -paikkaan. Alan selvittämään, josko löytäisin jonkun tokokokeen tai muun vastaavan tästä lähettyviltä. Kiitos!
Ai niin – yksi juttu tuli vielä mieleen. Ehkä treeneihinkin kannattaa ottaa "tuomari" radalle, jotta Muru saa niistäkin hyviä kokemuksia ja tajuaa, etteivät ne ole pelkkiä pahan äänen lähteitä :)
Tsemppiä tuhannesti! Toivottavasti saatte ongelman kuriin ja pääsette jatkaan harrastusta.
IHANA ULKOASU!!!
Meillä on onneksi aina treeneissä meidän kouluttaja radalla, joskus otetaan häiriöksi muutkin treenaajat seisoskelemaan "ratahenkilöiksi" radan ympärille. :) Ehkä meidän kouluttaja saa vielä jossain vaiheensa oman pillinkin, jos vain onnistun saamaan Murun siihen kotona tottumaan.
Ja kiitos Jenny!
Oikeasti helpotti heti miljoonasti luettuani kaikki kommentit. Eilen oli vielä aika neuvoton olo - nyt tuntuu, että mulla saattaa sittenkin olla keinot tämän ongelman ratkaisemiseen.
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)